5. Kokonaishintaurakka vai ei?

Asiakkaamme taloyhtiö teetätti suunnitelmat LVI-urakasta rakennuksensa ajanmukaistamiseksi ja kilpailutti työt. Tarjouspyyntöasiakirjoihin sisältyneessä tarjouserittelyssä oli maininta, että vesikalusteet hinnoitellaan erikseen yksikköhintaluettelon mukaan. LVI-urakka tarjottiin näin ollen ilman vesikalusteita.

Taloyhtiö ei hyväksynyt saatuja tarjouksia, joista yhden teki urakoitsija X. Palkattuaan uuden konsultin LVI-saneerausta hoitamaan teetettiin tämän johdolla uudet tarjouspyyntöasiakirjat, joiden mukaan kyse olikin niin sanotusta kokonaishintaurasta. Tarjouserittelyssä urakoitsijan tuli ilmoittaa muun muassa hinta erälle ”käyttövesijohdot kalusteineen”. Urakka kilpailutettiin uudelleen, ja urakan sai em. urakoitsija X.

Allekirjoitetun urakkasopimuksen mukaan urakka sisältää LVIS ja rakennustekniset työt tarvikkeineen ja tilaaja maksaa urakoitsijalle kiinteän urakkahinnan. Urakkasopimuksen liitteenä olleen urakkaohjelman mukaan ”urakka toteutetaan kokonaishintaurakkana” ja ”urakkahinta on urakkasopimuksen mukainen kokonaishinta”. Jostain syystä urakkasopimuksen liitteenä olleeseen LVI-työselitykseen oli jäänyt (mahdollisesti ensimmäisestä tarjouspyyntökierroksesta) maininta, jonka mukaan urakoitsija laskuttaa vaihdetut vesikalusteet yksikköhintojen mukaisesti sekä että vesikalusteita ei kuulu kiinteään urakkahintaan.

Työn ollessa kesken urakoitsija alkoi lisälaskuttaa asennettuja vesikalusteita. Hinnoitteluperusteena urakoitsija käytti taloyhtiön konsultille lähettämäänsä yksikköhintaluetteloa (ei urakkasopimuksen liitteenä) jonka konsultti oli pyytänyt tarjousten vertailua varten.

Taloyhtiö ei lisälaskuja maksanut vedoten muun muassa kokonaishintaurakkamuotoon, minkä jälkeen urakoitsija nosti kanteen vaatimiensa lisälaskujen maksamiseksi.

Käräjäoikeudessa esitetyn ristiriitaisen todistelun jälkeen kanne hylättiin taloyhtiön ensisijaisella kiistoperusteella eli sillä, että urakoitsijalla ei katsottu olevan oikeutta lisälaskutukseen. Tätä tuki muun muassa se, että kirjallisten todisteiden perusteella kyse oli kiinteästä kokonaishintaurakasta. Toissijaisena kiistämisperusteena taloyhtiö vetosi urakkasopimuksen liitteenä olleisiin   rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE) 13 pykälään, jossa oli määräykset ristiriitaisten sopimusasiakirjojen keskinäisestä pätevyysjärjestyksestä.

Urakoitsija valitti hovioikeuteen täsmentäen perustelujaan muun muassa siten, että lisälaskutus perustui lisätyönä asennettuihin vesikalusteisiin ja viemärin osiin. Urakoitsija totesi asiassa olevan pääosin kyse siitä, ovatko huoneistoihin asennetut vesikalusteet sisältyneet urakkaan vai ei.

Hovioikeus totesi aluksi, että esitetty henkilö- ja asiakirjanäyttö on ristiriitaista. Hovioikeus päätyi siihen käsitykseen, että näytön perusteella ei ole pystytty selvittämään, mitä asianosaiset ovat tarkoittaneet sopia vesikalusteiden osalta, minkä vuoksi asia oli ratkaistava asiakirjojen sanamuodon tulkinnan perusteella, ottaen huomioon rakennusurakan yleisten sopimusehtojen määräys kirjallisten asiakirjojen keskinäisestä pätevyysjärjestyksestä.

Lopputuloksena hovioikeus lausui, että lisälaskutukseen myös sisältyneet viemäristön osat, kuten lattiakaivot, kuuluvat luontevana osana urakkaan, jossa on ollut kyse muun muassa viemäristön uusimisesta, ja urakoitsija ei ollut selvittänyt, että niiden osalta olisi ollut kyse urakasta poikkeavista lisätöistä. Vesikalusteiden osalta hovioikeus katsoi, että sisällöltään ristiriitaisten asiakirjojen keskinäinen pätevyysjärjestys määräytyy YSE 13 pykälän pätevyysjärjestyksen mukaisesti. Hovioikeus näin päätyi siihen, että urakkasopimuksen, tarjouspyynnön, urakkaohjelman ja annetun tarjouksen perusteella urakka oli sovittu kokonaishintaurakkana, koska mainitut asiakirjat olivat käräjäoikeuden toteamin tavoin pätevyysjärjestyksessä ennen niiden kanssa ristiriitaista LVI-työselitystä. Vesikalusteiden lisälaskutusta ei hyväksytty, käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Riita päätyi urakoitsijan toimesta sittemmin valituslupahakemuksen myötä korkeimpaan oikeuteen, joka vuonna 2008 ilmoitti, että valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jäi siten pysyväksi.

Edellä oleva ratkaisu kertoo YSE 13 pykälän merkityksestä tilanteessa, missä kumpikaan asianosainen ei ole onnistut vakuuttamaan tuomioistuinta kantansa oikeellisuudesta. Esimerkki myös kertoo siitä, miten huolellinen on oltava käytettäessä pohjana aiemmin kilpailutetun urakan asiakirjoja, varsinkin vaihdettaessa urakkamuotoa.